A LONG AND GORY SURVIVAL STORY
Lähettäessäni tätä olen mitä ilmeisemmin selviytynyt tästä suuresta möröstä, Studio1-ohjelmointikurssista. En voi olla miettimättä pienellä haikeudella niitä lukuisia öitä ja päiviä, joita on tullut vietettyä Javan, Jolt Colan, Sunin ja tutoriaalin sekä muiden avartavien aihepiirien parissa ahertaen.
Aloitin Studio 1-kurssin useiden muiden opiskelijoiden tavoin ilman merkittävämpää ohjelmointikokemusta tai -tietoa. Kuutisenkymmentä riviä BASICIA 486DX:llä viime vuosituhannen puolella ei paljoa auttanut (lukuun ottamatta if-else -lausetta), vaan ohjelmointi uusine käsitteineen ja termeineen piti opetella nollatasolta lähtien.
Alussa monimutkaisilta tuntuvien ohjelmointiharjoitusten ratkominen tuntui vaikealta ja uusien komentojen ja käsitteiden opettelu vei oman aikansa. Ratkaiseva käänne oppimisessa tapahtui eräänä perjantai-iltana paniikissa pizzalaatikoiden ja tyhjien energiajuomatölkkien alla vaikertaessa kun huomasin ajattelevani “Javaksi”. Siitä lähtien ohjelmointi helpottui, sillä syntaksin ja logiikan ymmärtämiseen ei kulunut puolta käytettävissä olevasta ajasta. Myös ongelmalähtöisen oppimisen ryhmät auttoivat ymmärtämään käsitteitä ja assari yleensä löytyi kun hätä oli käsillä.
Ilo loppui lyhyeen kun opeteltavaksi tuli graafiset käyttöliittymät ja uusi, niihin liittyvä logiikka vaati jälleen harmaan ja valkean aineen yhteispeliä aivokurkiaisella höystettynä. Muutamien kymmenien tuntien jälkeen sain kuitenkin possut liikkumaan ja nappulat toimimaan.
Ohjelmointiprojekti oli kurssin kasvattavin osuus – sekä Javan että urakanhallinnan ja ajankäytön suhteen. Kun tohvelieläimet alkoivat vihdoin elää elämäänsä solumaljassa ArrayListien ko’oista ja ikkunoiden leveyksistä riippumatta, sain huokaista helpotuksesta: yksi tähänastisen elämäni suurimmista projekteista oli kunnialla päätöksessä. Kirjoitin loppuraportin ja lähetin kuukausien työn arvioitavaksi.
Luentoja ohjattua opetusta olisi saanut mielestäni olla kurssilla enemmän, vaikka oman oivaltamisen, googlettamisen ja yriys ja erehdys-metodin käyttö koodauksen opettamisessa on varmasti paljon järkevämpää, kuin perinteinen autoritäärinen yliopisto-opetus. Voisin sanoa siitä huolimatta kurssin olleen kokonaisuutena erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut. Myös kiinnostukseni ohjlemointia kohtaan heräsi kiitettävästi!
Selvisin Studio 1:sestä ja vieläpä hyvällä mielellä. Koodaan varmasti vielä tulevaisuudessakin muutaman metodin – tosin lähiaikoina enimmäkseen punaviinilasillisten ääressä ja vapaaehtoisesti!
Aku
